Mulla oli rakenneultra maanantaina 14 päivä. Se oli jotain aivan mahtavaa!
Olin oottanu tuota ultraa niin paljon, että en tiedä miten ees voisin kuvailla mun tunnetta.
Mää alotin päivien laskun about 23 päivää ennen ultraa. Laskin päiviä, tunteja, minuutteja, sekuntteja.
Heräsin sunnuntai-maanantai välisenä yönä miljoona kertaa, aina katsoin kelloo ja olin sillai ei perhana vielä noin monta tuntia. Menin kouluun, en meinannu pysyy housuissa, kyyläsin vaan kelloo, en pysyny paikoillaan..
Kello oli vihdoin kaksi ja mut pyydettiin sisään. Tärisin & olin paniikissa. Mua jännitti niin paljon, että onhan kaikki hyvin ja halusin niin paljo tietää sukupuolen. Sukupuolella ei ollut mitään väliä, tärkeintä oli että pikkunen on terve.
Siinä sitte ultraaja rupesi ultraamaan, vilkaisi pari juttua ensin ja sitten rupesi näyttämään haaravälejä. Mua jänskätti tooosi paljon. Sit se ultraaja vaan sano että "ei voi kyllä erehtyä kumpi on, tässä on eka raaja ,tässä toinen ja keskellä kolmas jalka".. Tuijotimme mieheni kanssa ruutua suut auki, ja yhtäkkii rupesin itkemään. Olin oottanut sitä niin kauvan ja vihdoin sain tietää että tuleva lapsemme on pieni poika. Olin oottanut sitä päiviä, ja vihdoin tiedän. Saamme komean ja terveen pienen pojan ♥
Rakenneultrassa pienoinen oli n.20cm "iso" ja painoi 366g
Meidän pienoinen ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti