Minä itse.

Mua pyydettiin kertoo itestäni. Kaikille on varmasti jo selväksi tullu, että oon Ronja, 16 vuotta ja odotan esikoistani.
Kirjotan teille nyt semmoset elämäni niin sanotut "koho kohdat".


Olin muistaakseni 2 vuotta, kun äiti ja isä erosivat. Muutin äitin luokse ja oon aina häneen luonaan asunu. Mulla on yksi veli, jonka kanssa asuttiin äitillä. Muutettiin pienenä tosi paljon, mutta se oli mukavaa. Kyllästyn aina nopeeta asuntoon, niin muuttaminen virkistää.
    
Mulla oli tosi vaikee nuoruus, johtuen varmaan siitä, että olin huonossa porukassa. 7-8lk oli aivan helvettiä, en käyny koulua, seurustelin yhen sekopää jätkän kanssa, tein kaikkee tyhmää yms.
Mulla oli tosi vaikeeta, sillä mulla ja sillä jätkällä oli tosi väkivaltanen suhe. Me seurusteltiin 1,3v. Ainut joka välitti oli äiti. Mun äiti on ollu aina tukena kaikessa, ihan sama mitä oon tehny/on tapahtunu niin se ei oo koskaan kääntäny selkää mulle. Olin myös tuolloin sossujen kanssa jonkin verran tekemisissä.

Mulla ei koskaan oo ollu isän kanssa hyvät välit. Se ei oo koskaan auttanu mua, ei mitään.
Sille on tärkeempää sen vaimo ku minä. Mun veljen kanssa se on aina ollu tekemisissä, mun veli käy siellä edelleen, en oo ite käyny 6 vuoteen. Ainoat asiat millon mun isää kiinosti mun elämä, oli se jos jotain olin tehny. Kun olin väkivaltasessa suhteessa, ei mun isää kiinostanu. Mun isä aina haukkuu mua ja mun äitiä, sille ei riitä mikään. Hän ei ole koskaan ollu mulle isä.

No 8lk jouluna rupes elämä taas rullaan ku vaihoin koulua. Olin vihdoin onnellinen, sillä en ollut silloin sitä koskaan. Mulla rupes menee tosi hyvin ja kouluki meni mahtavasti. Sain hirveesti uusia ja hyviä kavereita. Menin töihin puhelinmyyjäksi ja sitä hommaa jaksoin melkein kaks vuotta.
Kasi luokasta asti mun elämästä tuli normaalia ja jaksoin aamuun uuteen. Tutustuin sillon mun nykyseen poikakaveriin.

9lk mun koulu meni tosi hyvin. Alettiin seurustelee mun nykyisen poikakaverin kanssa sillon ja tuntu että mun elämä on mahtavaa, tuntuu edelleen. En päässy mihinkään kouluun ysin jälkeen opiskeleen, joten menin kympille.

Muutettiin mun poikakaverin kanssa yhteen elokuussa ja mentiin myös sillon kihloihin. Joulukuussa tulin raskaaksi ja siitä asti mun elämä on ollu aivan toista luokkaa. Tällä hetkellä mää rakastan mun elämää, oon onnellinen enkä muuttais mitään. Kaiken sen jälkeen mitä oon kokenu ja millanen nuoruus mulla on ollu niin en ois koskaan uskonu, että löydän ihanan ihmisen mun rinnalle. Totta puhuen en ois koskaan uskonu, että löydän miehen kenen seurassa voin olla täysin oma itseni, joka hyväksyy mut just tälläsena kun mä oon, se jaksaa kuunnella mun vittuilut, surut, itkut ja se ymmärtää mua. Oon oppinu sen, että harvat ihmiset pysyy rinnalla kun niitä oikeesti tarvii, ja sellaset ihmiset mun elämässä on ollu ainoastaan Kai ja mun äiti. Äiti ja Kai on mun elämäni tärkeimmät ihmiset!

Mun kihlattu Kai ❤

Mun äiti Satu ❤